TuWe:n Valkoisten peliryhmällä oli tiedossa todella hikinen viikonloppu, sillä sarjataulukon kiristyttyä ja kauden lähestyessä päätöstään jokaikinen piste tulisi olemaan kiven alla. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että tämän viikonlopun aikana vastaan asettuivat Ruskon Pallo (perjantaina) ja Mynämäen Palloseura (sunnuntaina) - kaksi joukkuetta, jotka majailivat taulukon sijoilla 3. & 4. Mitään ei siis saataisi ilmaiseksi ja pistettäkään ei olisi otettavissa ilman koko joukkueen kollektiivista onnistumista. Tehtävä olisi siis vaikea, mutta mikäli joukkueen hyvät otteet kentällä jatkuisivat, tällä porukalla olisi edellisten pelien perusteella vain taivas rajana.

Perjantaina 25.9 autot starttasivat jo neljän jälkeen Raunistulasta kohti Ruskoa, ja sateinen sää enteili vielä hyvinkin brittiläistä pelikokemusta. Kokoontuminen perinteisesti tuntia ennen ja pojat olivatkin Ruskon tekonurmella jo vetelemässä heti klo 17:00 jälkeen. Verkku oli harmillisesti sairastunut perjantai aamusta, joten Jesper kutsuttiin pikahälytyksellä paikkaamaan. Alkulämmöt ja aktivoinnit jättivät toivomisen varaa, mutta h-hetken lähestyessä pojista alkoi huokua halu ja päätös siitä, että tämä olisi olosuhteista ja kovasta vastuksesta huolimatta meidän peli. Vastustajan todella isokokoiset pojat varmaan pelottivatkin enemmän valmennusta, kuin joukkuetta, ja ottelun alkaessa pojat olivat valmiit ja psyykattu taistelemaan viimeiseen palloon. Ensimmäinen 5 minuuttia osoitti valmennuksen pelot todeksi ja RP painoi todella voimakkaasti päälle. TuWe oli kuitenkin hereillä ja pystyttiin vastaamaan. Keskikentällä jaettiin taklauksia armotta, ja tila olikin laidoissa, joita molemmat joukkueet pyrkivät hyödyntämään. Otso rikkoi TuWen kuparisen 19.minuutin kohdalla, mutta vastustaja tasoitti nopeasti puolustuksen sekoiltua. Jermu pääsi tälläämään 1-2 rankkarista ihan ensimmäisen erän lopussa ja tauolle siirryttiin hienoisessa 1-2 johdossa. Tehtiin pojille selväksi, että mikäli pointseja aiotaan Turkuun viedä, pelin tempo ja taso, ei saa laskea piiruakaan vastustajan vaarallisten vastahyökkäyksien vyöryessä non-stoppina.

Toinen erä alkoi, ja peli jatkui tismalleen samalla tempolla, mihin eka lopetettiin. Tilanteet vyöryivät kunnes Jermu pääsi vähän varkain hienon juoksun jälkeen laittamaan maaliviivalta tyhjiin mokken arvioitua roikkupallon väärin. Vastustaja sisuuntui tästä entisestään ja runnoi kavennuksen 2-3 kun 3 minuuttia peliä jäljellä. Kumpi haluaa tämän enemmän? Sekavien vaiheiden jälkeen tuomari vihelsi lopulta pelin päättyneeksi ja kaikki oli jätetty kentälle. Loppupuheissa nostettiin erityisesti fokuksen pitämistä ja mahtavaa taistelutahtoa läpi koko pelin. Pelin loppuvaiheissa Jermu taklattiin täydessä vauhdissa pahan-näköisesti maahan. Hän löi päänsä ja loppupeli meni vaihdossa.

Valmennus oli todella tyytyväinen kentällä osoitettuun henkeen ja annettiin pojille lauantain treenit vapaiksi sunnuntain peliä silmällä pitäen.

Tästä pikakelauksella sunnuntaiaamuun ja allekirjoittaneen kello soi klo 8:00 josta alkoi valmistautuminen päivän otteluun. Kokoontuminen kentällä klo 9:30 ja koska Mustilla oli samaan aikaan oma ottelu niin Raunistulan TN olikin jo paikalle saavuttaessa täynnä punapaitoja. Useamman joukkueen synergiaetuihin kuuluu se, että voidaan ottaa alkulämmöt ja aktivoinnit yhdessä, ja niin tehtiin tälläkin kertaa Jesperin toimiessa esimerkkinä. Tämän jälkeen joukkueet kokoontuivat omiin porukkoihinsa ja Valkoisten fokus siirtyi 100% Mynämäen Palloon.

Mynpa:n kausi oli sujunut vuoristoratamaisesti, mutta varmaa oli, että kauden viimeiseen peliinsä tulisivat erittäin iskukykyisellä joukkueella. Valkoisten alkuharjoitteet osoittivat nopeasti, että tänään oltiin hereillä, ja ottelun alkaessa en muista, että koskaan olisi tuntunut joukkueen olevan enempää hereillä. Jermu valittiin ansaitusti joukkueen kapteeniksi perjantain tapahtumien johdosta. Kaikki olivat valmiita, motivoituneita sekä pelottomia. Ottelu alkoi ja TuWe sai nopeasti painettua ottelun painopisteen vastustajan maalille. n 15 minuutin jälkeen alkoi voimakas "de ja vu" kela pyöriä valmennuksen päässä - Eikö se pallo mistään mene maaliin(?!?!). Maalinteko-ongelmat on tällä porukalla laajalti dokumentoitu, ja asiaa ei yhtään helpottanut joukkueen ykköstykin Otson puuttuminen tämänpäiväisestä kokoonpanosta. Myös Roni puuttui, joten paikkaajiksi kutsuttiin Jesper perjantain hyvien otteiden avittaman sekä Asla paikkaamaan hyökkäystä.

Kuparinen rikottiin Sumun avattua kauden maalitilinsä hienolla sijoituksella oikeaan kulmaan - tässä kohdassa maalinodottama oli TuWelle jotain 3,5 luokkaa.. Adam lisäsi nopeasti 2-0 ja juuri ennen taukoa Verkku vielä 3-0. Puoliajalla joukkueesta huokui hyvänolon tunne, jota harmillisesti oli taukopuheessa pakko vähän vesittää. Yhtäkään peliä meinaan ei ole vielä puoliajalla voitettu, ja varmaa oli, että MynPa painaisi toisen puoliajan alun todella kovaa. Odotettu skenaario toteutuikin toisen erän alettua ja vastustaja sai pelistä nopeasti otteen. MunPa painoi kovaa ja Valkoiset oli "purjeessa". 10 minuutin kuluttua Asla pääsi lisäämään johtoa, ja tästä tuokion päästä Jesper pääsi viimeistelemään 5-0 loppulukemat. Mynpa koitti vielä loppuun asti kavennusta todella agressiivisesti, mutta aika loppui ja tuomarin viheltäessä kolmesti 5-0 loppulukemat sinetöitiin.

Loppupuheessa nostettiin nollapelin tärkeys ja ensiluokkainen puolustus, joka piti koko ottelun ajan. Myös joukkueen vastaaminen huutoon ja uusien ratkaisijoiden nouseminen valokeilaan Otson puuttuessa, oli mahtava esimerkki joukkueen kasvusta. 5 Maalia ja 5 eri maalintekijää, on harvinainen saavutus mille tahansa joukkueelle. Voimaantunut joukkue lähti "TuWe" huudon saattelemana sunnuntaipäivän viettoon ja ensi lauantaina kausi pannaan pakettiin kotipelissä Raifua vastaan - Panoksena ei enempää eikä vähempää kuin sarjan ykkössija ja mestaruuspytty.

Valmennuksen puolesta -IlarI-