Lauantaina 12 muskettisoturia pyyhältää Turun linkka-asemalle valmiina matkustamaan yhdessä valmentajien, jojon sekä yhtä suurella joukolla Valkoisen ryhmän joukkuekavereidensa kanssa kohti Kisakalliota. Edessä on kaksi päivää täynnä jännittäviä pelejä, yhteisiä kokemuksia ja ennen kaikkea joukkueena olemista.

Pelien lopputulokset eivät tällä kertaa varsinaisesti mairitelleet, varsinkaan turnauksen avausottelussa. Pelien sisällössä oli kuitenkin pääsääntöisesti nähtävissä hallitsevampaa peliä, jos yksi pieni, mutta varsin olennainen yksityiskohta eli maalinteottomuus jätetään laskuista. Ensimmäinen ottelu LoPaa vastaan päättyi neljän maalin tappioon, ja harmillisesti vastustaja sai osan maaleistaan melko pitkälti meidän omista virheistämme.

Seuraavassa ottelussa vastaan asettui Raifu Vihreä, joka lopulta kahmaisi turnauksen kilpasarjan voiton. Siitä huolimatta pojat nappasivat ottelusta ansaitun voiton. Vastustaja pelasi paikoin melko riuskoilla otteilla, joista seurasi myös pelinohjaajan näyttämä keltainen kortti. Meidän onnistumisemme tuli puolestaan ennakkoon sovitulla ja harjoitellulla kuviolla, jonka päätteeksi pallo löysi tiensä maaliin juuri niin kuin tekijän kanssa oli etukäteen sovittu.

IPS:ää vastaan pelit päättyivät vain yhden maalin tappioon. Erityisen harmilliseksi muodostui IPS-ottelu, joka oli jatkopelien kannalta ratkaiseva. Ottelun voittomaali syntyi tilanteesta, jossa oma potkumme osui suoraan tuomarin selkään heti puolen kentän jälkeen. Pallo kimposi siitä aina meidän rangaistusalueellemme asti. Meidän pojat eivät olleet tilanteessa valmiina reagoimaan muuttuneeseen tilanteeseen, kun taas vastustaja tiesi heti, miten edetä. IPS käytti tilanteen hyväkseen ja teki ottelun ratkaisseen meille niin karvaan maalin. Harmittava tapa hävitä, mutta samalla hyvä oppitunti siitä, että pelissä täytyy olla hereillä aivan jokaisessa tilanteessa, myös silloin, kun tapahtuu jotain täysin odottamatonta.

Sunnuntaiaamu aloitettiin liikkuvuusharjoituksilla "Mursun" ja "Lila-Suden" kera. Ajoitus osui nappiin, sillä saimme kehon hyvin liikkeelle ja sopivasti lämpimäksi ennen päivän pelejä.

Sunnuntain ensimmäisessä ottelussa kohdattiin NJS/Musta. Tälläkin kertaa tappio tuli vain yhden maalin erolla. Peli oli pitkään meidän hallinnassamme, aina ratkaisevilla loppuminuuteilla syntyneeseen vastustajan maaliin saakka. Yritystä ja tilanteita riitti, mutta maalinteko tuotti edelleen tuskaa. Yritettiin kyllä, mutta kun ei niin ei. Jos jalkapallossa olisi pisteitä jaettu pallonhallinnasta ja yrityksestä, olisi tässä turnauksessa saattanut olla melkoinen pistesaalis kasassa.

Onneksi päivän ja samalla turnauksen viimeisessä, niin sanotussa jumbopelissä, vastaan tuli Raifun Vihreä. Tällä kertaa pojat pistivät verkot heilumaan ja nappasivat komean kolmen maalin voiton. Edellisten pelien epäonnenkantamoiset ja selkeät kämmäilyt oli jätetty kentälle, ja viimeisen pelin jälkeen päästiin pakkaamaan viimeisetkin sukkapahaset ainakin kaverin kassiin ja valmiina kohti kotijoukkojen pyykkikoneen pyöräytystä.

Turnausreissu ei kuitenkaan ollut pelkkää jalkapalloa. Reissun ruokailut oli organisoitu hienosti, ja isäntäjoukkueen järjestelyt toimivat erinomaisesti. Lauantai-illan saunaolosuhteetkin maistuivat osalle joukkueestamme upeassa tyynessä järvimaisemassa. Illan hämärtyessä järven rannalla oli hyvä hetki rauhoittua ja hengähtää päivän vauhdikkaiden tapahtumien jälkeen.

Ja vauhtiahan tällä reissulla riitti. Muutamat kapistukset olivat välillä hukassa, ovia rynkytettiin, naurua riitti, juostiin, rauhoituttiin luonnon äärellä ja tutustuttiin toisiimme, kukin sitten vähän omalla tyylillään. Juuri näistä pienistä hetkistä syntyy lopulta se reissun todellinen muistojen sisältö.

Vaikka kisamenestys ei tällä kertaa ollut aivan hulppea, niin ainakin allekirjoittaneelle tämä joukkueen yhteinen reissu näiden vauhdikkaiden poikien kanssa oli aivan mahtis. Bussikuskia myöten homma jousti finaalipelin sallittuun seuraamiseen saakka, ja kaiken kaikkiaan reissusta jäi käteen paljon enemmän kuin pelkät ottelutulokset kertovat. Osa pojista lähti vielä viimeisen pelin jälkeen kotikonnuilla innostuneesti kentälle ja viihtyi siellä tuntikausia. Ainakin jalkapallohimoa tämä reissu tuntui kasvattavan, ja sehän on lopulta aika hieno tulos!

Upea reissu meidän ihanien poikien kanssa.

Kiitos aivan jokaiselle osallistujalle, toimihenkilöille ja kotijoukoille! Ja vielä kerran erityiskiitos Kristianille reissun raamien järjestelystä sinne maalailujen keskelle. Ilman toimivaa taustatyötä tällaiset reissut eivät synny.

Pelit pelataan kentällä, mutta muistot syntyvät myös sen ulkopuolella. Tästä reissusta niitä jäi varmasti jokaiselle mukaan.