Kioski oli jälleen viritetty iskuvalmiiksi B-tyttöjen ja meidän vanhempien toimesta, ja tunnelma kentän laidalla oli tuttuun tapaan odottava. Katsomoon saapui pieni katsoja mokkapalaherkkunsa kanssa ja totesi kuulemma pitävänsä näistä herkuista kovasti, mikäs siinä ottelua seuratessa. Makkaran tuoksu leijaili suloisen Vuffin nenään, ja sen kuono värähteli houkuttelevan tuoksun perässä. Vuffi totteli säntillisesti omistajaansa, jotta sai noutajana klivasta oman herkullisen palansa.

Tänään vuorossa oli kauden toinen kotipeli, ja tällä kertaa vastaan asettuivat Kaarinan pojat. Ennakkosuosikin viittaa kantanut Kaapo osoitti vahvuutensa ja nappasi voiton selkein lukemin 1–5. Punaisilla maalinteko näytti olevan tänään kaukana, vaikka täysin ilman onnistumisia ei jääty. Aslan käytti hienosti hyväkseen varman maalipaikkansa ja viimeisteli komean osuman, joka jäi joukkueen ainoaksi maaliksi. Muuten hyökkäyspelaaminen jäi vaisuksi, eikä riittäviä yrityksiä maalille saatu rakennettua.

Ottelua hankaloittivat myös sääolosuhteet: räntää satoi ajoittain, ja katsomosta käsin peli näytti ajoittain tuskaiselta seurattavalta. Syöttöpeli ei lähtenyt kulkemaan toivotulla tavalla, omia virheitä syntyi liikaa ja ajoittain kentällä vaikutti siltä, että yhteinen rytmi ja tahtotila eivät olleet parhaimmillaan. Paljon tuli henkilökohtaisia virheitä, mutta niistä opitaan sitten, kun riittävästi niitä tahkotaan. Ottelussa nähtiin myös iloinen ensiesiintyminen, kun Hugo teki debyyttinsä maalivahtina Punaisten riveissä. Hän taisteli urheasti läpi ottelun ja ansaitsee erityiskiitoksen hyvistä torjunnoista ja rohkeasta pelistä jännittävässä tilanteessa.

Näillä eväillä jatketaan harjoittelua ja suunnataan katseet eteenpäin kohti seuraavia otteluita. Lauantai-illan viettoon jää varmasti ajatuksia siitä, mitä seuraavaksi voidaan tehdä paremmin, ja miten joukkue yhdessä kääntää suuntansa kohti onnistumisia. Vanhemmille suuri kiitos taas panostuksesta kotiyleisön viihtymisiksi.