Tänään koitti kimppakyytien siivittämänä Herralahden visiitti, kun Raunistulan Punainen P12 karavaani suuntasi kohti Poria haastamaan FC Jazzin 2015. Iltapäivän päätteeksi iloinen letka punaista väkeä vaelsi autoihin kuin tutkimusmatkailijat kohti uusia seikkailuja. Menomatkalla pidettiin taktisesti äärimmäisen tärkeä pysähdys Raumalla, ei suinkaan pelkästään jaloittelua varten, vaan jotta joukko energisiä sankareita pääsi suorittamaan perinteisen merirosvoilun. Ilman tätä rituaalia ei kuulemma voi kunnolla pelata. Tiedä häntä, vai miten meni?

Ensimmäinen erä taisteltiin juuri niin kuin päivän teemaan kuului: yhdessä, urheasti ja välillä vähän sinne päin, mutta suurella sydämellä. Sama taistelutahto pilkahti esiin myös pelin loppupuolella, vaikka vastustaja karkasi välillä jo neljän maalin päähän. Välillä kentällä tapahtui niin paljon kaikkea niin nopeasti, että katsomossakin meinasi mennä kahvinplöröt väärään kurkkuun.

Onneksi tämä hurlumhei-putki katkesi, kun Konstalle tuli niin kova maalinteon nälkä, että hän päätti ratkaista asian omin käsin ja nappasi pallon vastustajalta ja pamautti sen verkkoon kuin merirosvo aarrearkulle. Siitä saatiin lisää virtaa valkoisissa vieraspaidoissa viilettäneeseen porukkaan, ja hetken ajan näytti siltä, että nyt tästä vielä kehkeytyy kunnon jännitysnäytelmä ainakin seuraavaa kertaa silmällä pitäen. Täytyy silti myöntää, että virheitä sattui kentällä turhan paljon, välillä ennakointi jäi enemmän toimihenkilöiden toiveeksi kuin pelaajien teoiksi, ja muutaman kerran tuntui, että vielä yksi lisäyritys olisi voinut muuttaa tilanteen. Mutta sehän on pelin suola, kun mokista opitaan ja tarinat paranevat.

Lopputulokseksi kirjattiin 4–1 kotijoukkueen riemuksi, vaikka pelin parhailla hetkillä näytti siltä, ettei voiton olisi tarvinnut olla ihan noin selvä. Porilaiset pysyivät tyylilleen uskollisina: rohkeita otteita, kovia ratkaisuja ja armoton rangaistus jokaisesta pienestä höpsöilystä. Maalissa uurastivat ensin Lauri ja sitten Juhani, pelipaikat vaihtuivat lennosta ja kaikki antoivat kentällä sen mitä ehkä kullakin hetkellä löytyi, välillä enemmän, välillä vähän sinne päin. Tänään ei noussut yhtä selkeää sankaria, mutta yhdessä hävittiin, kuten kunnon joukkueessa kuuluukin. Turkuun saavuttiin pimeyttä ennen ja näillä kokemuksilla kohti seuraavia taistoja.