Punaiset kokoontuivat tänään viimeisiin sarjapeleihin parkin kentälle. Tällä kertaa mukaan saatiin ehjä joukkue. Ainoa viime hetken harmillinen takaisku oli Pohjolan päällikön, Oulan, poisjäänti joka skippasi epäonnekkaiden jalkavaivojen takia nämä pelit, jotta ensi viikolla Maarianhaminassa olisi taas iskukunnossa. 

Päivän peleissä isommat pelilliset teemat jätettiin taka-alalle ja yhdessä todettiin, että mennään kentälle näyttämään, mitä kaikkea kauden aikana ollaan opittu. Ensimmäinen peli Åboa vastaan alkoi hieman mollivoittoisesti, kun omasta aloituksesta pallo jäi pyörimään meidän päähän ja vastustaja rankaisi heti ensimmäisellä vedolla. Tämän jälkeen peli poukkoili melko tasaisena päästä päähän. Noel pääsi kerran kokeilemaan vanhan pelikaverin, Bossen, torjuntataitoja ja tällä kertaa Bosse veti pidemmän korren. Åbo oli pelin aikana tuuman verran kovempi kaksinkamppailuissa sekä osoittivat hienoa malttia viimeisellä kolmanneksella. Lopussa kulman jälkitilanteesta tekivät vielä loppunumeroiksi 2-0. Hienon pelin maalissa pelannut Juhani ei voinut kummallekaan maalille mitään. Kassu pääsi kerran näyttämään vasemman jalan potkutekniikkaa ja laukaisi komean rintapotkun suoraan ilmasta, veto vain kohdistui hiukan liikaa kohti maalivahtia. 

Toiseen peliin ei koettu tarpeelliseksi tehdä mitään muutoksia, kun kevään peleistä tuttu, Hepokulta, asettui vastaan. Alusta lähtien ei jäänyt epäselväksi kenen komennossa mennään. Koko päivän upeasti kamppailut Oiva karvasi vastustajalta heti pallon ja meinattiin vuorostamme tehdä ns. ”Åbot”. Salamamaali jäi kuitenkin uupumaan, mutta peli pyöri jatkuvasti Hepokullan maalialueella. Konsta tuli jatkuvasti läpi oikealta ja vasemmalta, harmillisesti vedot eivät ihan löytäneet maaliverkkoihin. Lopulta juuri Konstan kulmasta, Noa tuttuun tapaan ensimmäisenä pallossa ja jälkitilanteesta Oiva painoi pallon reppuun. Ennen peliä Afi toivoi pääsevänsä takaisin tuttuun paikkaansa oikealla laidalla. Hän näköjään tiesi paremmin kuin valmentaja, koska pelissä hän oli aktiivisesti pallossa ja jakeli upeita syöttöjä sekä teki tärkeitä kaksinkamppailuvoittoja alhaalla. Kokonaisuudessaan upea peli koko joukkueelta ja lopputulos ansaitusti 1-0 TuWelle. Pakkiosasto Jesper, Noa ja Vinski pitivät huolen, että vastustajan taitavat pelaajat eivät päässeet kunnon maalinteko paikoille ja heidän tukenaan Leevi & Afi laidoilla tekivät valtavan määrä töitä molempiin suuntiin. Uutena aseena mainittakoon Noan millilleen tarkat maalipotkut, joiden ansioista päästiin nopeasti vastustajan prässin alta pois. Yksi kauden parhaista punaisten peleistä. 

Kolmanteen peliin Interiä vastaan tehtiin hieman muutoksia, koska keskikentän kapellimestari, Konsta, joutui lähtemään. Eemi meni Konstan tilalle sekä viime pelissä huilanneet Noel ja Kassu aloittivat laidoilla. Lisäksi kaksi peliä upeasti pelannut Juhani siirtyi oikeaksi pakiksi ja niin ikään kentällä pakkina loistanut Noa siirtyi maaliin. Peli alkoi taas kerran tasaisissa merkeissä, mutta pelin edetessä Inter alkoi samaan enemmän otetta kentällä. Hienoisen painostuksen tuloksena lopulta se maali tulikin TuWen päähän. Pelin aikana TuWellakin oli saumat tulla tasoihin, mutta ruuti oli märkää joka pelaajalla. Oivalla muutama itse hankittu huipputilanne Interin päässä, joissa toisessa pallo lipui aivan vasemman alakulman vierestä ohi. Lisäksi Leevi ja Vinski laukoivat kertaalleen hirmuiset kaukolaukaukset, jotka interin maalivahti vaivoin sai torjuttua. Emillä myös pelin lopussa huippupaikka, kun voimahyökkääjä Oiva rakensi tyhjästä itselleen maalintekopaikan. Epäitsekäs syöttö keskelle ja Eemi oikeaoppisesti laukoi mahtavan sivukierteen suoraan syötöstä, mutta harmillisesti päin maalivahtia. Loppulukemat ansaitusti 1-0 Interille, sillä totuuden nimissä, heillä oli kuitenkin hieman enemmän vaarallisia maalipaikkoja. 

Kauden viimeiseen peliin ei enää tarvittu motivaatiopuheita, kaikki tiesivät, että nyt revitään viimeisetkin mehut joka miehestä. Suurin osa mehuista tosin jäi jo Interin peliin, sillä viimeinen peli alkoi aikalailla Peimarin komennossa. Juhanilla monta tiukkaa vääntöä vastustajan tähtihyökkääjää vastaan, jotka päättyivät meidän onneksi useimmiten Juhanin voittoon. 600m tuore pronssimitalisti Jesper osoitti, ettei eiliset Helsingin urheilukisat paina jalassa ja oli tärkeä lukko vasemmalla laidalla, useita tärkeitä katkoja ja päällä hieno purku vastustajan vaarallisesta kulmatilanteesta. Vinski pääsi kerran kokeilemaan kaukovaparia, mutta veto viuhui niukasti vasemmalta ohi. Kassu toi kaivattua lisävirtaa vasemmalle laidalle ja teki tärkeitä kuljetuksia pelin loppupuolella, kun muu porukka alkoi selkeästi väsähtämään. Kauden aikana vastustajat oppivat pelkäämään TuWen punaisten aggressiivista prässäystä sekä luodin nopeaa vastahyökkäyspeliä. Sopikin kuin nenä päähän, että kauden viimeinen maali oli juurikin taattua TuWe Punaiset-laatua. Jesper karvasi pallon keskellä omalle joukkueelle jonka jälkeen muutamalla nopealla syötöllä Afi ja Oiva pelasivat Eemin vapaaksi. Toista kertaa Eemi ei enää erehtynyt, vaan veto huonommalla jalalla vastustamattomasti takakulmaan ja meille 1-0 voitto hieman tahmean pelin jälkeen.

Tänään kentällä upeaa taistelua koko porukalta. Maalivahtiosasto Noa ja Juhani osoittivat, että meiltä löytyy todellakin laatua ja valinnanvaraa veskaripäähän. Erityismaininnat kentällä aivan hirvittävän työmäärän tehneille Vinskille ja Oivalle. Kaikki muutkin voivat olla tyytyväisiä tämän päivän suorituksiin. 

Punaisten upea sarjakausi tuli näin päätökseen mutta työ ei kuitenkaan lopu tähän sillä jo ensi viikolla Tuwe p11 lähtee sekajoukkueilla hakemaan menestystä Ahvenanmaalta. Jätetään siis syvemmät analyysit myöhemmäksi ja valmennus alkaakin punomaan viimeisiä juonia Maarianhaminaa varten. HEJA TUWE!

Tällaisilla tunnelmilla päävalmentaja Joni Palmroth analysoi Parkin kentällä pelattuja otteluita ja niissä näkyneitä kauden aikana opittuja metkuja.