Tänä lauantaina oli vuorossa ottelut tutulla Karvetin tekonurmiviheriöllä. Kevättä oli ainakin kotona lähtötohinassa runsain mitoin rinnassa - oli lämmin eikä tuulikaan kiusannut. Tämä sai kuitenkin täyskäännöksen, kun saavuimme pelikentille, missä naantalilainen tuuli opetti nöyryyttä. Ei ollutkaan vielä kesä.

Alkuverryttely ennen ekaa peliä sujui hienosti ja keskittyneesti, eikä kummempaa härväämistä näkynyt. Siitä osoituksena tämän viikon kuva, missä pojat ovat tarkasti puolikaaressa kuuntelemassa päävalmentajien sulkeisia. Bosse toimi veräjän vartijana tänään kaikissa otteluissa.

Päivän eka peli alkoi klo: 15:45 ja vastaan asettui Paimion Haka. Hyvä pelivire siirtyi kentälle, emmekä antaneet vastustajille juurikaan maalipaikkoja. Puolustus toimi hienosti, ja kaikki auttoivat toinen toisiaan. Peli päättyi TuWen 1–0 voittoon. Maali oli Antonin käsialaa näppärällä tuikkauksella, joka saattoi olla jopa vasuri. Syöttäjänä toimi Sumu. Bosse ei joutunut montaa kertaa ottelussa töihin, ja ne vähät työt, mitä tuli, hoiti mies tyylillä.

Toisessa pelissä vastassa oli P(argas)IF red. Jouduin googlettamaan, että mikäs piffi tämä joukkue olikaan, mutta onneksi Google ja Kuusmaa osasivat opastaa huoltajan oikeille jäljille. Ensimmäisen voiton myötä peliin keskittyminen ei ollut ihan yhtä timanttisella tasolla kuin ekaan peliin valmistautuessa. Korviin kantautui esimerkiksi valmennuksen huutoja: “Nyt loppuu se möyriminen” ja “Eikä mitään joutsen-hyppyjä” ! Jokainen voi tahollaan kuvitella, miltä kyseiset performanssit näyttävät. Joka tapauksessa, itse peli sujui hienosti, vaikka vastustaja välillä pääsikin painostamaan. Jälleen kerran pojat auttoivat toisiaan puolustuksessa ja TuWe todellakin näytti joukkueelta. TuWe vei pelin 2–1. Ensimmäisessä maalissa Leevi pääsi laidalta karkuun, malttoi odottaa, ja katsoa kuin Raipe konsanaan, ja tarjoili millin tarkan syötön Afille, joka ei erehtynyt. Toisen maalin täräytti verkon perukoille Vinski Torstin esityöstä.

Kolmas vastustaja oli VG Naantali Mustat, ja tällä kertaa jouduimme nöyrtymään 4–1. Vähän alkoi TuWelta lataus loppua pelissä, mutta toki kaikki kunnia vastustajalle, joka pelasi isännän ottein. Pienellä tarkkuudella olisi pari maalia omiin voitu välttää, mutta yhtä kaikki, vastustaja oli vahva. Tässä pelissä TuWen maalista vastasi Vinski, jonka vasuri puhui kaukaa ja ovelasti ja pääsi yllättämään suurimman osan katsojakunnasta. Syöttäjänä hääri Afi jo tuttuun tapaansa.

Päivän viimeinen vastus oli Mynämäen pallo oranssi. Peli sujui kohtuu tasaisesti, vaikkakin MynPan otteessa. Hivenen alkoi jalka näyttämään raskaalta TuWelaisilla, ja niinpä MynPa veikin voiton 2–0. Uskon, että pienellä terävyyden nostolla voimme tulevaisuudessa päihittää myös MynPan.

Kaiken kaikkiaan hyvä suoritus TuWelta. Vaikka ei joka peliä voitettukaan, ei sorruttu kiukutteluun, vaan yritettiin parhaamme loppuun saakka. Sain yllätystehtävän antaa TuWen pelaajalle vihreän kortin, joka edusti tsemppaajahenkeä päivän peleissä. Tehtävä osoittautui hankalaksi, sillä kortin olisi voinut antaa useammallekin pelaajalle. Esimerkiksi Nopan särmät otteet erityisesti kahdessa ekassa pelissä, ja Vinskin terävät otteet läpi otteluiden tuli huomattua. Päädyin kuitenkin antamaan vihreän kortin Rempalle, sillä hän pelasi erityisen hienosti hyvällä taisteluilmeellä puolustuksen tukena kaikissa otteluissa, eikä hän varastanut liikaa hyökkäyssuuntaan, vaan pelasi koko joukkueelle.

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia!