Kirpakan pakkasen paukkuessa ja auringon noustessa TuWen P10 pojat kyyteineen suuntasivat laskiaissunnuntaina mäenlaskun sijaan kohti Peimaria voittojen nousuun. Kolme matsia, ja kolme voittoa. Tänään debyyttimaalejaan TuWessa pääsivät laukomaan Noel sekä Jesper.

Kolmessa pelissä TuWen pojat laukoivat yhteensä peräti viisitoista maalia, mutta niitä olisi voinut olla tuplat lisääkin. Erityisesti keskimmäisessä pelissä painostus oli sen verran kovaa, että on ihme, että maaleja ei ollut tuplasti enemmän. Syöttelypäässä erottuivat tänään taistellen erityisesti Leo ja Vilho. Hyvä pojat!

Ensimmäisessä pelissä Liepa-TuWe lopputulos oli 4–0. Alku näytti hetken epävarmalta, mutta nopeasti ensimmäisen ja toisen maalin jälkeen ei ollut epäselvää, kumpi oli parempi joukkue. Noel sekä Noa tekivät molemmat ottelussa 2 maalia. Tässä pelissä joukkueen voima oli puolustuksessa. Vastustaja ei laukonut kertaakaan TuWen päähän. Myös Bossen takuuvarma karisma maalissa pelotti vastustajan hyökkäyspäätä niin, ettei senkään verran meidän reppuumme ollut mitään asiaa.

Toisessa pelissä kahden tunnin pitkän tauon jälkeen TuWe alkoi sitten tositoimiin PaiHaa vastaan. Lopputulos oli 1-5 voitto. Tässä pelissä näkyi voimakasta painostusta vastustajan päässä. Koko joukkue hehkui syöttelyvimmaansa ja jollakin tavalla TuWe oli jäätävässä hurmiossa laukaustensa suhteen. Kovaa oli pyöritys. Osa meni, osa ei, mutta iso osa meni kuitenkin maaliin. Maaleja onnistuivat laukomaan Bosse, Jesper, Afi, Leevi ja Noa. Tässä pelissä Afilta tuli akrobaattinen saksipotku, joka oli lähes maalissa, valitettavasti tänään tämän torjui maalivahti. Upeita syöttöjä kuitenkin kaikki pojat saivat aikaan. Maalissa vahti Lauri loistaen erityisesti yhdellä vaativalla läpiajotorjunnallaan. Ainut maali mikä meni epäonnisesti TuWen maaliin, ei ollut Paihan taitoa, vaan ennemminkin meidän epäonnisuuttamme. Väärään aikaa, väärä pää, oli pallon alustajana kohti maalia. Ei voinut mitään.

Pilli puhallettiin pelin päättymisen merkiksi poikki, onnittelut onniteltiin. Lattiat tärisee, seinät kaatuu, täältä ne Suomen mestarit saapuu. TuWen päävalmentajan rinta oli reteesti rottingilla astellessaan kohti kentän laitaa verskatakin vetskari auki voittojoukkueensa tykö. Vastustajan puolella valmennuspuolella oli ollut vastassa myös valmentajan serkkupoika. Me voitimme. Taisi olla hitusen myös kaksinpeli käynnissä. Hetkeä aiemmin peliä oli pukukopeissa otettu jo leikkimielisesti skapaa tyyliin: Me voitamme vihreän joukkueen, me voitamme punaisen joukkueen!  ME teimme sen. Nyt tiedetään kuka istuu sukulounailla pöydän päässä!

Kolmannessa viimeisessä pelissä TuWe sai vastaansa AC SauVon. Kolmas kerta toden sanoi. Tänään olimme huomattavasti parempia kuin vastustajat. Se todellakin näkyi kentällä. Nyt on kasassa hyvä joukkue ja tällä kokoonpanolla on mahdollisuudet kehittyessä pitkälle. TuWe teki 6 maalia tässä pelissä. Ac Sauvo onnistui tekemään yhden maalin vain Noan taakse. Jälleen upeaa syöttelyä ja tiimipelaamista. Maalit tässä pelissä saivat aikaan: Vinski ja Noel, ja heistä molemmat tekivät 2 maalia. Reino ja Jesper tekivät 1 kpl maaleja mieheen. Afi syötti hienosti kolme maalia. Lopputulos oli meidän hyväksemme peräti 6–1.

Valmennuksella oli suu niin messingillä, että halusi muistaa poikia seuraavissa treeneissä pienillä tikkumelleillä. Lakunkin saa, jos haluaa? Tästä tulee erillinen kysely pojille, minkä lahjuksen kukin haluavat ja ansaitsevat. Tätä on ilmeisimmin aiemminkin käytetty taktiikkakuviona. Katsomosta pelit näyttäytyivät siltä, että joukkueessa on jäätävän hyvä henki hereillä taas kerran. Tahtotila voitoille oli saavutettu, ainakin tänään. Nyt voitte lähteä sinne mäenlaskuun, sillä hyvä noste on jo saavutettu voiton hurmassa!