Peimarin talvisarjan kevät lähti äkäisesti liikkeelle kun vastaan asettui tunnetusti laadukas TuNL/Hepokulta. Ennen päivän peliä Samille oli kilahtanut viestiä että erään nopsajalan nappikset ovat hävinneet. Mutta ei hätiä mitiä - Peimarihallin henkilökunta vinkkasi katsomaan löytötavaralaarin josko sieltä löytyisi sopiva pari ja ilmeisesti tällä kenkäparilla tehtiin myöhemmin myös maaleja.

Eka peli lähti käyntiin 12:45 ja Hepokulta oli ensi sekunneilta asti pelottavan vaarallinen. Pallo liikkui pojalta toiselle näyttävästi ja TuWe joutui alusta saakka puolustusasemiin. Vaikka Hepokullan joukkueen taitotaso ja kikkavalikoima on rautainen, he malttoivat pelata todella hienosti joukkueena, eikä kukaan pelaaja sortunut yksinyrittämiseen. Maalissa pelannut Noa ei voinut Hepokullan maaleille mitään, niin laadukkaita olivat vastustajan suoritukset. Pelistä jäi vaikutelma, että TuWe olisi jäänyt hivenen talviunille, kaikki kunnia toki vastustajalle, mutta on meiltä nähty kovempaakin taisteluilmettä edellisvuoden puolella. Hienosti kuitenkin taisteltiin, eikä joukoistamme kukaan sortunut kiukuttelemaan. Teimme parhaamme loppuun saakka.

Seuraavaan peliin vastaan asettui Littoisten LTU. Huoltojoukot jo suorastaan janosivat kilven kiillotusta ja paluuta voittokantaan. Silti tämäkin peli lähti varovaisesti ja yskähdellen käyntiin. Tässä pelissä maalia vartio Bosse eikä kovinkaan montaa tonttia vastustaja saanut aikaiseksi. Peli oli varsin tasainen alusta loppuun, mutta olisimme voineet ottaa pelin haltuumme lisäämällä omaa aktiivisuutta. Sellainen hyvä rähinä jäi puuttumaan. Vähän jäätiin telineisiin ja tuntui, että käsijarru oli mennyt vähän jäätymään päälle. VInski pääsi yllättämään vastustajan maalivahdin etunurkan ujutuksella ja siinä kohtaa jo tuntui, että aukeaisikohan meidän peli tästä. Ehkä hyvä olo pääsi hiipimään liikaakin TuWe-nuttuihin, kun vastustaja pääsi rokottamaan tovin myöhemmin. Vastustajan pelaaja tosin pelasi sen tilanteen hienosti loppuun ja käytti hienosti kroppaansa saadakseen pallon itselleen. Taistelimme pelissä hienosti loppuun saakka ja ihan viime sekunneilla VInski pääsi puolittaiseen läpiajoon ja ampui viuhuvan kudin harmiksemme tolppaan. Taitaa tolppa kumista vielä lopun viikonlopunkin. Peli päättyi tiukasti 1-1 tasanumeroihin. Taisi olla tässä pelissä, kun Kassu pääsi tekemään varsinaisen letkulantioiden kikkakolmosen, ja huolto tuijotti suu ammollaan näitä harhautusmuuveja.

Kuntokäyrän ollessa nouseva viimeiseen peliin todellakin halusimme kuulla TuWen voittohymnin. Vastustajamme pelissä oli Paimion PaiHa. Tämäkin peli eteni tasaisesti edellisen pelin tapaan. Pakko se on todeta toistamiseen, TuWella ei ollut tänään se kaikkein paras asenne, mutta sieltä sen voiton saimme raavittua Rempan pistäessä lainakengät laulamaan. Kolme komeaa häkkiä ja peli oli sitä myöten selvä. Enempiinkin maaleihin oli meillä kyllä paikkoja. Tässä pelissä maalia vartioi Lauri eikä meidän maalia kyllä muutamaa puolittaista paikkaa lähemmäs vastustaja päässyt. Lauri sai olla pelin suurimmaksi osaksi vailla sen kummempia hommia. Bossen valtava taistelutahto näkyi. Voin sanoa, että kaiken kaikkiaan oli hienoa päästä lopettamaan tämän päivän pelit TuWen voittohuutoihin.

Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin. Nyt TuWen talviuninen karhu on herätetty. Seuraavissa peleissä on varmasti jo astetta vaarallisempaa TuWea luvassa.