Talvijuhlien jatkot vietettiin tänään sunnuntaina toisena adventtina Sauvon Peimarihallissa Talvisarjan toisella kierroksella. Ennätysmäärä poikia oli ilmoittautunut peleihin, kaikki joukkueen 15 kpl iloisia ja latautuneita junnuja. Punaisia paitoja suorastaan vilisi kentällä. Jokaiseen peliin pojat latautuivat täydellisesti. Kolme pelaajista pelasi debyyttinsä: Vilho, Verkku ja Sumpe ja loistavasti pelasivatkin muiden joukkuetovereidensa ohella.

Aamupäivän ensimmäinen peli Kyrön palloseuraa vastaan oli jo alkuun jännittävä mittelö, sillä usein aamupeleissä pojat ovat vasta perinteikkäästi käynnistäneet pelimoodiaan kohti seuraavan ottelun voittoa. Jotain ilmeisimminkin oli jäänyt mietintämyssyyn itsenäisyyspäivän aatonaaton Talvijuhlien tilastokilpailusta, sillä jätkät loistivat heti alusta asti voittaen täpärästi mutta varmasti Kyps-TuWe P9 lukemin 1–2. Bosse vahti omaa maalia kuin haukka. Pelin ensimmäinen maali syntyi komealla kaarella viimeistelyn huipentuma. Kolmas kerta toden sanoi. Kaksi ensimmäistä maalia oli mennyt täpärästi TuWen pelitovereilta ohi, mutta Vinski laukoi viimeistelynä kolmannen kerran ja se osui sinne, ensimmäinen TuWen maali, minne pitikin. Ylänurkkaan tärähti niin että katsomo raikasi. Voittokulkue oli alkanut. Toisen maalin ampui upeasti ja takuuvarmasti kiituri Leevi. Sen jälkeen vastustaja vielä yritti tasoittaa, mutta puolustus pelasi maalihaukan ohella hyvin.

Päivän toiseen matsiin oli helppoa lähteä ensimmäisen pelin humussa. Nyt jengi oli viimeistään käynnistynyt täyteen työn touhuun. Liepa-TuWe P9 päättyikin 1–4. Maalissa pelasi varmalla otteella Noa. Verkku tahkoi debyyttiotteluillaan jo hatullisen verran vuoren varmasti maaleja eli kolmin kappalein. Bosse jatkoi sinettinä iin päälle taistellen maalinsuulla ”reboundin” ja teki siten ottelun viimeisen maalin.

Päivän kolmas peli oli katsomon keskusteluista päätellen pelätyin pojille itselleen ja ehkä huoltajillekin. Kuului: Noi kyl voittaa ja katsokaa joku pelaa siellä ja täällä? Ihan sama... Katsomosta komenneltiin, että positiivisella psykologialla mennään ja ei toi väärä asenne päällä. Te voitatte! Ja niin pojat jännittävän ottelun voittivatkin lukemin TuWe P9-TuNL/Hepokulta P9 3–1. Maalissa pelasi tyylikkäästi Lauri antaen loistavia harkittuja aloituksia. Tahtotila oli se, minkä tämän pelin ratkaisi voittoon. Afi oli ennen tämän pelin matsia sanonut vahingossa ääneen saniteettitiloissa et nyt mä teen äiti maalin ja pikku-ukko tekikin kaksi maalia positiivisella tahtotilalla. Ehkä jopa sen voitollisen verran. Noppa teki ottelun viimeisen maalin, edellisessä ottelussa poitsu oli heilunut onnistuneesti maalinsuulla vahtina, nyt laukomassa tämän pelin viimeisen maalin.

Viimeinen peli AC Sauvo- TuWe P9 oli TuWen joukkueelle ehkä se epäonnisin. Emme olleet varautuneet siihen neljänteen matsiin, emme edes ilmoittautumisissa. Verkku otti nyt maalin haltuun, ja näitä oman maalin maaleja oli vaikea edes ennakoida. Hyvä peli tämäkin oli, oikeasti suoranainen jännitysnäytelmä, jos ei välitetä meidän muutamista epäonnisista vedoista. Prässäys oli meiltä kyllä ensiluokkaista. Silti 4–1 oltiin häviöllä, kun toisilla oli tuuria jo ensimmäisestä maalistaan asti. Tuntui, et mikään osuma ei meinannut osua sinne minne piti. Häviöllä oltiin neljä maalia, jonka jälkeen alettiin prässäämään oikein toden teolla. Kassu taisteli jälleen kerran puskien ryminällä kaksi maalia. Reino, jäätävää kokonaispelin rakentamista tehnyt ja puolustuspäässä taistellut, myös onnistui yhden maalin ja se pirskatin toinen jo yleisöstä hehkutettu maali valitettavasti meille diskattiin. Oikealta laidalta vedetty maali oli suoraan sivurajapotkusta, ja näin ollen se hylättiin. Kello käy ja lukemat olivat vielä 4–3. Viimeiset kaksi minuuttia oli kyllä sellaista jännitysnäytelmää, kuin Miedon Juhalla konsanaan loppusuoralla. Anton, viime kauden maalikuningas, taisteli nyt tai ei koskaan asenteella, kun viimeinen sekunti oli jäljellä, tuli, ja teki, sen, mitä odotettiin. Huh. Tasoitus oli siinä. Peli vihellettiin päättyneeksi Kiitos Anton: Ac Sauvo - TuWe 4–4 lukemat taululla.

Katsomosta pelin toimitsijoilta tuli kommentti, että upeaa pelaamista TuWen P9 pojilta, vaikka eivät kuulemma olekaan omia! Hekin olivat nähneet sen, minkä me ja muut. Pojat olivat tänään erinomaisia. Kaikki pelasivat jokaisessa ottelussa ja se kannatti. Pojat kaulailivat toinen toisiaan pelien lomassa ja loputtua. Sitä se joukkuehenki on, yhdessä ollaan vastuussa lopputulemasta, joka tänään oli ansaittua voittoa, jopa sen yhden tasapelin osalta. Adrenaliinisuus taisi kunnolla laueta. Huomenna jatkuu salitreenit kohti seuraavia tammikuun pelejä!